Yleisfiiliksiä Aconcagualta

Nyt on pari päivää vedetty happea vuorilta saapumisen jälkeen. Olen ollut pari viimeistä päivää todella väsynyt ja huomaa, että univajetta on syntynyt. Olen onneksi päässyt Suomen aikaan hyvin kiinni ja univelat hupenee nukkumalla.

Ajattelin ensimmäisenä kirjoittaa yleiset fiilikset matkastani ja jatkaa sen jälkeen tarkempaa kuvausta matkan selkeistä vaiheista. 
Aconcagua on iso vuori ja näytti todella isojen vuorten mahdollisen luonteen. Aconcaguan Normal Route on luonteeltaan melko karu. Ensimmäisinä päivinä on mahdollisuus nähdä vielä vihreyttä, mutta 4000 metrin korkeudessa maasto muuttuu melko karuksi ja edessä on vain kiveä, lunta, jäätä ja kalliota.
Puente del Inca 2800m
Nukuimme siis kaksi viikkoa teltassa ja vietimme paljon aikaa yläleireissä teltassamme. Telttamme oli siis kotimme ja pystytimme telttamme aina vähintään kolmen hengen tiimeissä. Oppaamme tekivät heti selväksi, että teltta on yksi tärkeimmistä varusteistamme ja sen ehjänä pitäminen on elintärkeää. Jos teltta menee rikki kovassa tuulessa, se katoaa tuulen mukana pystytysvaiheessa tai jos teltan hajottaa, tarkoittaa se suoraa matkaa takaisin alas.
Confluencian 3400 m leiripaikka
Normal Routen päivämatkat menevät siten, että alkumatkasta trekkipäivät ovat pitempiä noin 6-8 tuntisia ja mitä ylemmäksi päästään, sen lyhyempiä päivät ovat. Yläleireistä toisiin siirtymiset ovat ainoastaan 3-4 tuntia. Tämä on mielestäni reitin vahvuus, sillä pisimmät päivät (tietysti huiputuspäivää lukuunottamatta) ovat matkan alussa ja ei niin korkealla, jolloin kaikki toimiminen on helpompaa.
Matkalla Plaza de Franciaan 4900m korkeuteen
Sää on aina yksi mielenkiintoisimpia, muuttuvampia ja riskialttiimpia tekijöitä vuorilla. Trekkasimme aivan upeassa, lähes tuulettomassa säässä Camp 1:een asti 4900 metrin korkeuteen. Tämän jälkeen vuori alkoi näyttää meille huonomman sään puolensa, tuulta, lunta, kylmyyttä ja myrskyä. Puhuimmekin, että meitä todella hellittiin ensimmäiset trekkipäivät ja yllä olevan kuvan asustus on kuulemma harvinaista Aconcagulla. Yleensä ihmisillä on aina vähintäänkin yhdet pitkät vaatteet päällä.
Leiripaikoilla palvelu toimi aina todella hyvin. Confluenciassa 3400 metrin korkeudessa ja Plaza de Mulazissa 4300 metrin korkeudessa meillä oli retkikunnan oma ruokateltta omien telttojemme lisäksi. Näissä teltoissa vietimme aikaa, söimme ja hengailimme. Palvelu ja ruoka oli erinomaista ja tietysti ihmisiä kiinnostaa myös, millaiset vessat meillä oli. Confluenciassa vessassa oli vielä juokseva vesi (ties minne se vesi sitten menikään, todennäköisesti en halua tietää) ja Plaza de Mulazissa eli perusleirissä vessat olivat suomalaista huussia muistuttavat. Erittäin siistejä molemmat ja olen nähnyt Nepalissa sata kertaa kuvottavampia vessoja.
Näin jälkeen päin mietittynä yleisfiilis Aconcaguasta on todella hyvä. Puisto on siisti, palvelut ovat korkeaa luokkaa ja ruokaa saa syödäkseen niin paljon kuin napa vetää. Vuorikiipeilyn huonoihin puoliin kuuluu tietysti säiden epävakaus. Kerron tästä vielä myöhemmin lisää.
Mukavaa alkanutta talvista viikkoa kamut!
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s