Matkailijan yksi merkkipaalu saavutettu

Valmistautuminen tulevaa Aconcaguan matkaani varten aloitin tosissani toukokuun lopussa kun saavuin vaihdostani Suomeen. Tiesin siinä vaiheessa, että kovasti töitä on edessä ja kovasti töitä onkin tehty. Nyt matkaan ollessa muutama viikko aikaa on hyvä ehkä kerrata tämän puolivuotista matkaa, mitä on tullut tehtyä ja mitä ehkä on jätetty tekemättä.

Toukokuun lopussa treenit alkoivat siten, että käytännössä päätavoitteeni oli parantaa kuntoa. Kestävyyttä sekä kasvattaa paremmat voimatasot salitreenin myötä. Käytännössä tämä tapahtui seuraavalla tavalla: treenasin koko kesän ajan Elokuun loppuun asti 4-7 kertaa viikossa, koostin treenini vähintään yhdestä juoksulenkistä, Malminkartanon porrastreenistä ja salitreenistä. Salin  lisäksi treenasin siten, että jokainen treeni sisälsi enemmän tai vähemmän myös aerobista kuntoa kasvattavaa osuutta eli pyöräilyä/juoksua/crossailua.

Syyskuussa oli muutto edessä takaisin Lappeenrantaan ja elokuun viimeisen viikon höntsäilin eri jumpissa, totesin että nyt tarvitaan uutta haastatte ja päätin ottaa harjoitusohjelman. Tämä päätös oli erittäin hyvä ja sen etenemisestä tänne olen monessa otteessa kirjoitellutkin sekä sen lopputuloksista.

Tällä hetkellä vietän treenien suhteen “one more time – viikkoani” eli inhokki/mieleen jäänneiden treenien uusimista. Eilen mietin salilla boksille nousuja tehdessäni, että one more time, eiku one more time, no vielä one more time. Mutta kolmen viikon päästä nämä one more time – ajatukset ovat historiaa, sillä matka on jo alkanut ja ajatukset eivät ole enää valmistautumisessa. Matkalla ajatukset tulevat olemaan täysin fokusoituneena itse matkalla olemiseen, ja nauttimiseen. Olenhan kuitenkin lähdössä myös lomalle ja nauttimaan; maisemista, raittiista ilmasta ja vuorifiiliksistä.

Yksi merkittävä vaihe, joka tuntui seitsemän kuukautta sitten todella kaukaiselta, on aloitettu – pakkaaminen. Olen aloittanut sisustamaan olohuonettamme uudella tavalla, keräämään tarvittavia varusteita pikku hiljaa kasaan. Näin on helpompi hahmottaa, mitä tavaroita vielä puuttuu ja käydä pakkauslistaa läpi.

Miksi pakkaaminen on sitten niin merkittävää? Tietysti sen lisäksi, että kaikki tavarat tulevat mukaan, on pakkaaminen tietynlainen viimeinen silaus koko valmistautumiseen. Kassien ja reppujen kanssa sitten matkaan kohti lentokenttää ja todellinen matka alkaa. Pakkaamisessa on aina myös tietynlainen jännitys ilmassa, olkookin se vain pieni matka. Sehän tietää seikkailun alkua.

Pakkaaminen on myös tietyllä tavalla stressaavaa, mahtuvatko kaikki tavarat, onko painoa liian paljon, mitä voin hankkia Mandozasta, mitkä tavarat laitan käsimatkatavaraan, kumpi reppu lentokoneeseen… Mietittäviä asioita on paljon, mutta järkeilemällä asiat tuntuvat selkeytyvän päivä päivältä, ja tuo tällä hetkellä epämääräiseltä näyttävä kasa siirtyy kassiin.

Pakkaamisen aloittamisen myötä on mielestäni lähtöön enää todella vähän aikaa. Uskon, että 16 päivän päästä Helsinki-Vantaalla on mieleni jo rauhoittunut, tehtävät asiat on tehty ja todellinen matkasta nauttiminen voi alkaa.

Törmäsinpä myös Instagramissa kuvaan:

Osu ja uppos

Matkailija merkkipaalu on siis saavutettu: pakkaaminen on aloitettu.

Advertisements

2 thoughts on “Matkailijan yksi merkkipaalu saavutettu

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s