Yksi tavoite saavutettu!

Mä tein sen, treenejä on nyt 10/10 viikkoa takana ja fiilis on aivan mahtava. Viimeinen 1000 boksille nousua tuntui menevän kuin juosten ja jalat eivät tuntuneet hapottaneen ollenkaan. Mahdottomalta tuntunut projekti 10 viikkoa sitten on nyt käyty läpi ja voin sanoa tehneeni sen todella tunnollisesti. Treeniohjeita olen noudattanut prikulleen ja kaikki treenit tuli tehtyä. Boksille nousin ohjelman aikana yhteensä 14 000 kertaa!!! Minusta se kuulostaa aikamoiselta määrältä, luulisi pyllyssä olevan voimaa nyt.

Onnellinen boksin valloittaja

Yksi tavoite on siis saavutettu. Mitä seuraavaksi? Ensi viikko on lepoviikko. Suunnon kelloni näyttää aika hurjaa palautumisaikaa, ja aion tehdä kevyitä treenejä niin kauan, että kello näyttää palautumisajaksi pyöreän 0. Tämä tarkoittaa ahkeraa kehonhuoltoa, kävelyä Milleteillä ja kevyttä pyöräilyä/jooga/rollauksia. Kellon näyttäessä nollaa on edessä yksi “one more time” – viikko eli treeniohjelman inhokkitreenit uudelleen. Boksille nousut eivät ole siis vielä loppuneet, vaikka ne eivät ole lähellekkään ollut pahinta, mitä ohjelma on käskenyt treenaamaan.

Olen todella iloinen siitä, että otin ohjelman. Se oli pitkän pohdinnan lopputulos ja en ole tätä päätöstä hetkeäkään katunut. Olen jopa jo katsonut seuraavaa off season – ohjelmaa itselleni, joka auttaisi pitämään matkan jälkeenkin kuntoa yllä. Sen päätöksen aika tulee kuitenkin myöhemmin, sillä nyt katse on vahvasti tulevaan matkaan.

Lähtölaskenta on alkanut, sillä tasan 30 päivän päästä istun lentokoneessa matkalla kohti Mendozaa. Tuleva kuukausi tulee menemään aivan sormia napsauttamalla, sillä on vielä monta asiaa, jotka täytyy hoitaa. Näistä suurin velvollisuus on edessä olevat kolme tenttiä ja parin ryhmätyön palautus kouluun, jonka jälkeen voi huokaista helpotuksesta, ja alkaa keskittymään täysillä matkaan. Myös monta asiaa on vielä hoitamatta matkaa varten.

Huomenna matkaankin Helsinkiin tapaamaan telttakamua, jotta käymme vielä matkaan liittyviä asioita läpi. Odotan huomista jo innolla! Vertaistuki on tässä hommassa kuitenkin se yksi rikkaus, sillä toinen matkalle lähtevä ymmärtää erilaisia huolenaiheita todella hyvin ja niitä on helppo ruotia yhdessä. Montaa asiaa ei tulisi myöskään ehkä edes ajateltua ilman toisen pohdintoja, kuten kiipeilykypärän ostossa täytyy olla mukana untuvatakki, jotta saa varmasti kokeiltua, että kypärä mahtuu hupun alle.

Matka-Mikko tokaisikin tänään hyvin, että tästä alkaa vähän niinkuin meidän oma joulukalenteri. Luukku 1 on nyt aukaistu.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s