Cheat like a mother

Treeniohjelmani mukana tuli myös suositukset, kuinka tulisi syödä. Kuusi päivää viikossa on mahdollisuus syödä puhtaita proteiineja, lihaa, kanaa, kalaa, kananmunia ja papuja niin paljon kuin napa vetää, samaten kasviksia, pähkinöitä ja siemeniä. Kaikki hiilihydraatin lähteet kuten pasta, riisi ja leipä ovat kiellettyjä. Kerran viikossa ohjeistuksessa lukee “cheat like a mother” eli saa syödä niin paljon sitä, mitä tekee mieli ja juoda esim. olutta.

En ole aivan tämän suosituksen mukaan elänyt, sillä syön edelleen aamupuuron, lounaan kanssa leipää ja illalla mahdollisesti vielä jotakin hiilarin lähdettä treenin jälkeen. Koen, että toimin tällä systeemillä paremmin. Se, mikä entiseen ruokailuuni on muuttunut on määrä. Syön tällä hetkellä enemmän kuin pitkiin aikoihin ja tuntuu, että napa vetää ruokaa aikamoisia määriä ja nälkä yllättää tasaisin väliajoin.

Ruuan määrä ja laatu on korostunut kun treenien määrä on lisääntynyt ja teho kasvanut. Ruokailuiden ajoittaminen treeneihin on välillä haastavaa ja joskus on treenateen lähtiessä edelleen ollut lämpimästä ateriasta ikävän täysi olo vatsassa. Kävin kuukausi sitten fysioterapeutilla ja olin tehnyt viikon ruokapäiväkirjani näytille. Suurinta sapiskaa ruokapäiväkirjani myötä sain proteiinin määrästä, joka oli jäänyt fyssarin mukaan liian alhaiseksi. Olenkin ohjeiden mukaan kiinnittänyt tähän huomiota ja lisännyt proteiinin määrää sekä aamiaisella että lounaalla. Kananmunasta ja etenkin valkuaisista on tullut olennainen osa ruokailujani.

Olen viettänyt kuitenkin joka viikko cheat like a mother – päivää, sillä koen tarvitsevani silloin tällöin vapauden syödä mitä haluan, rakastanhan hyvää ruokaa. Tänään on se päivä. Söin normaalin aamiaisen, jossa on puuroa, kananmunia, hedelmää, mulpereita ja gojimarjoja kahvin kera. Lounaalla sitten aloitin mässäilyn. Vedimme lounaaksi aasialaisen buffetin, todennäköisesti söin noin 15 palaa sushia, muutaman friteeratun kanapalasen, riisiä ja maistoin eri kastikkeita. Jälkkäriksi marjarahkaa ja vesimelonia. Syömisestä on jo useampi tunti, mutta edelleen on täysi olo.

Illaksi olemme menossa istumaan iltaa kavereiden kanssa ja olen leiponut Dulce de Leche kakun. Tutustuin Dulce de Lecheen ensimmäisen kerran Argentiinassa ja rakastuin ensi maistamisella tähän herkkuun. DDL on paksumpaa kuin kinuski ja hieman tummemman makuista. Erittäin makeaa, niin makeaa, että tuntuu että silmät menee kieroon sitä syödessä. Taivaallisen hyvää jonkun hieman suolaisen kanssa. Tuotetta ei tietääkseni suoraan tuolla nimellä saa Suomesta, mutta ystäväni argentiinalainen poikaystävä toi ystävällisesti purkillisen minulle tuliaiseksi muutama viikko sitten.

Olen haaveillut Dulce de Lechen syömisestä Aconcagualla. Vuorilla on tärkeää, että eväänä on sellaisia herkkuja, joita himoitsee myös silloin jos ruokahalu on huonompi. Olen ajatellut ostaa Dulce de Lecheä mukaani yhden purkillisen, mihin voin sitten kastaa jotakin energiapitoisia (ja ehkä kuitupitoisiakin) keksejä. Paljon energiaa pienessä määrässä. Kaikki kanssani vaelluksia tai kiipeilymatkoja tehneet tietävät himoni snickerseihin. Niitä kuluu vähintään yksi päivässä ja maistuvat aina ihan mahtavilta vuorilla. Snickersit ja Dulce de Leche tulevat löytymään rinkastani myös joulukuussa.

Näiden sokeriherkkujen lisäksi olen ajatellut ottaa mukaani Aconcagualle proteiinipatukoita, sillä proteiinin saanti on aina oma ongelmansa vuorilla. Yleensä ruokavalio muuttuu hyvin hiilihydraattipitoiseksi ja vähäproteiiniseksi sen takia, että vuoristossa ei välttämättä ole a) mahdollista saada lihaa, b) mitään mahdollisuutta säilyttää lihaa, jolloin erilaisten vatsatautien riski kasvaa turhan isoksi. Vielä minulla on testivaihe käymättä läpi; millaisia proteiinipatukoita olisi hyvä ottaa, mitkä maistuvat parhaimmilta ja missä patukoissa on hyötysuhde painoonsa nähden suurin. Tavoitteenani tulevalle matkalleni olisikin se, että en edellisten vuorimatkojeni tapaan palaisi laihtuneena kotiin. Tähän aseeksi olen ajatellut proteiinipatukoita.

Esimerkkiannos Nepalista: kilo riisiä ja kasviksia. Proteiini 0 grammaa.


Tänään kuitenkin on vielä aikaa herkutella ja nauttia pitkään haaveilussa olleesta Dulce de Lechestä. Ja jotta tekin hyvät lukiat tietäisitte, mitä se on, niin tässä on teille kuva elämäni parhaasta kakkupalasta Buenos Airesista:

Tuo kinuskin näköinen marengin alla oleva kerros on Dulce de Lecheä


Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s