Kun kylmyys pelottaa

Kylmäsietokyky on yksi vuorikiipeilijälle toivottu ominaisuus. Olisi siistiä jos ei palelisi helposti, sormet pysyisivät lämpimänä, makuupussissa olisi aina lämmin nukkua, varpaat pysyisivät lämpösinä jopa paikallaan ollessa ja vaatteita ei tarvitsisi pukea 100 kerrosta päällekkäin varmistaakseen, että ei varmasti palella.

Kylmänsietokykyni on mielestäni laskenut viimeisen muutaman vuoden aikana. Tai ainakin luulen niin, sillä muistan esimerkiksi lapsuudessa, kuinka pystyin leikkimään kylmässä järvivedessä tunteja ja minulla tuli aina viimeisenä kylmä. Olen käynyt aina heti heittämässä talviturkin kun on keväisin ollut mahdollista ja hyödyntänyt avantomahdollisuuden jos sellainen on eteen vain sattunut. Nykyään tuntuu, että sormia paleltaa usein ja muutenkin tarvitsee entistä enemmän vaatetta jo plussakeleillä.

Puhuin tästä ongelmasta erään tuttavani kanssa ja hän kertoi harrastavansa avantouintia, joka on hänellä helpottanut palelemiseen. Plussana tästä hänen harrastuksestaan on tullut se, että kuulemma syys- ja talviflunssilta on vältytty. Tämähän kuulosti minun korvaani lähes täydelliseltä! Mitä etsin? Helpotusta paleluun ja terveenä pysyminen on toivottavaa myös. No ei kun tuumasta toimeen…

Tänään koitti se päivä kun oli aika lähteä aamu-uinnille läheiselle uimarannalle.

Tässä vaiheessa vähän jo jännitti miten kylmää se vesi oikein on

Ihana syksyinen aurinkoinen aamu, mutta takaraivossa jyskitti vain ajatus kylmyydestä. Pelotti suorastaan mennä veteen. Olin kuitenkin päättänyt, että minähän menen. Ja sitten mentiin.
KYLMÄÄÄÄÄÄÄÄ

Valehtelisin jos väittäisin, että ei se kylmää ollut. Se oli todella KYLMÄÄ. Rohkeasti kuitenkin menin niin pitkälle rantaa pitkin, että sain kastauduttua kokonaan ja juoksin takaisin rantaan pyyhkeen luo.
Tässä vaiheessa tuli hyvä olo ja hiki

Heti vedestä nuostessa alkoi tulla lämmön tunne. Ei paleltanut yhtään, vaikka juuri oli kastautunut kylmään veteen. Tuli erittäin hyvä ja virkeä olo, vaatteiden pukemisen jälkeen alkoi minulle puskemaan oikea kunnon jälkihiki. 
Lopputulos: viikottainen uiminen järvessä lisätään treeniohjelmaan. Tekee hyvää palautumisen kannalta, tekee hyvää mielelle ja plussana tästä kaikesta voi syntyä se, että kylmänsietokykyni paranee. Ja vaikka niin ei tapahtuisi, tullee joka viikko minulle varmasti hyvää mieltä siitä, että saan pienen niskalenkin kylmässä vedessä uimiseen.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s